sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Doha, Qatar

http://www.youtube.com/watch?v=k-ImCpNqbJw

seikkailu on loppumaisillaan. viimeiseen 48 tuntiin on mahtunut parhaat juhlat, enemmän kyyneliä ja surullisimmat hetket Keniassa. unta sen sijaan vain neljä tuntia. kaikki hyvä loppuu aikanaan. en voi muuta kuin kiittää ja kumartaa ja rakkaudella muistaa viimeistä 5kuukautta, jotka ovat ehdottomasti olleet elämäni parasta aikaa.

12h ja kotona

blessings, kohta nähdään

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

tasan kolme



viikkoa lentoon joka tuo mut takaisin kotiin.

en kirjoita siita ettei vaaniva haikeus vaan iske.

tultiin tänä aamuna kotiin rannikolta, vietettiin uusi vuosi Kilifillä. tavattiin ihan mieletön määrä hyviä tyyppejä kaikkialta maailmasta, istuskeltiin päivät pitkät, luettiin kirjoja, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin aamuun asti. mahtavat pari viikkoa ollu. 
kreisi juttu kävi, tavattiin pari aussi mimmii jotka on töissä Australian hallituksella mutta asuu Keniassa. juteltiin vaan kaikkee ja sitten tuli puheeksi Lamu (lukekaa edelliset postaukset jos ei soita kelloja) ja ne kerto että Australian hallitus oli kaksi viikkoa sitten ottanu sen Lamu-kiellon pois niiden matkustajatiedotteesta ja että sinne matkustaa taas paljon turisteja. sitten kun vielä tavattin kaksi jenkkiä jotka oli menossa viettää uutta vuotta sinne niin saatiin tarpeeksi rohkaisua meidän spontaaniin Lamu-matkaan ...(sori äiti)

otettiin Kilifiltä matatu Malindille, Malindilta ylös rantaviivaa pitkin bussilla n. 5h ja siitä vene Lamu Islandille. ja ne tytöt oli oikeessa, siellä oli ihan pirusti turisteja. mutta jos tän pienen ärsyttävän faktan pysty unohtaa niin se oli taivas. ihan oikeesti rauhallisin paikka missä oon ikinä ollut.
   aika hyvin sen paikan menoa kuvaa että siellä asuu enemmän aaseja kun ihmisiä siellä saarella. yhtäkään moottorilla toimivaa kulkuneuvoa ei ole missään, ihmiset ratsastaa aaseilla paikasta toiseen ( näyttää muuten ihan sairaan tyhmältä).
   siellä on kaikki ihan uskomattoman hidasta, jengi herää, tekee ehkä jotain, istuskelee ja polttelee shishaa ja sitten menee nukkumaan. kaikki on ihan äärettömän ystävällisiä ja avuliaita, koska kellään ei ole kiire tekemään mitään omia juttuja. kaduilla on ihan sikana penkkejä(mitä ei täällä Kenian mantereella ole) ja siellä vaan kokoajan chillaillaan. siellä parasta on vaan unohtua harhailemaan pikkukujille, juoda mehuja symppis pikkukahviloissa ja tuhlata aikaa.
   jos mut vaan heitettäisiin Lamulle enkä tietäisi missä olen niin en kuuna päivänä sanoisi Keniassa. siellä 80% väestöstä kulkee joko burkhat tai ne miesten valkoiset kaavut päällä ja moskeijoita on ihan hävytön määrä verrattuna asukaslukuun. se on ihan kuin arabimaa. Lamu on toiminut väylänä itäisen Afrikan ja arabimaista suuntautuvan kaupan välillä jo pitkaan.
  
uskomattoman kaunis, ihana paikka. harmittaa että meillä oli vain yksi kokonainen päivä, sinne voisi vain unohtua viikoiksi. 

niille, jotka eksyy tanne blogiin Allianssin sivujen kautta, niin pieni mainospuhe viela. jos olet tulossa Keniaan lahiaikoina ja olisit kiinnostunut kampasta hyvien kulkuyhteyksien aarella, turvallisella alueella ja kohtuullisella vuokralla, ota yhteytta! voisin diilailla sulle meidan entisen asunnon taalta Umojasta. yhteyden saa Kenia sim-kortin (+254 7 10 84 23 64) tai mailin tai vaikka Facebookin kautta.

muuten kaikki hyvin. huomenna takaisin toihin ja yritan nauttia taysin siemauksin vikoista viikoista taalla. nyt kauppaan ja sitten kotiin ryytymaan, laskettiin etta viimeisen kahden vuorokauden aikana tuli matkustettua noin 20 tuntia eri busseissa, tuktukeissa ja veneissa. eli on aika lepailla vahasen. 


pusuja ja nusuja suomeen !

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

yhdet häät ja kahdet huonot uutiset



mietin pitkään että mikä nyt olis oikee järjestys näiden kolmen kertomiselle. päädyin ratkasuun että huonot, häät, huonot. sitten on jotain kivaa välissä ja lopetan vähemmän huonoon uutiseen niin jää sellanen kiva fiilis sitte. sindyio?

torstai-iltana saavuin meidän kantikseen ja koko baari oli ihan kuolemanhiljaa ja tuijotti uutisia. oltiin näkemässä kahta meidän kenialaista kaveria ja kysyttiin niiltä että mikä on homman nimi.
   somalialainen ääri-islam järjestö al-Shabaab (läheisesti kytköksissä al-Qaidaan) vaikuttaa täällä erittäin vahvasti koska Kenialla ja Somalialla on yhteinen raja kun mennään rantaviivaa tarpeeksi ylös pohjoiseen. lähellä rajaa on mm. paikka nimeltä Lamu, joka on tajuttoman kaunis mutta siellä sattuu aina kaikenlaista paskaa al-Shabaabin/muiden somalien terroristiryhmittymien nimissä niin sinne ei voi valkonen mennä (tänä keväänä ranskalainen turisti kidnapattiin ja tapettiin). kenialaiset ei pidä somaleista. yksi mun kaveri rannikolta sanoi että jos nimittää toista somaliksi se on pahin mahdollinen loukkaus mitä voi antaa. tietenkään kaikki somalit eivät kuulu al-Shabaabiin tai muihin järjestöihin vaan suurin osa Keniassa elävistä somaleista on ihan rauhanomaisia, normaaleja kansalaisia. täällä somaleilla ei todellakaan ole hyvät oltavat. vaalien lähestyessä ne muuttaa sankoin joukoin Tansaniaan ja Ugandaan. muutama viikko takaperin Suomessakin uutistoitiin bussipommin räjähdyksestä Nairobissa. kyseessä oli siis matatu Eastleighissä, Nairobin somalialueella. joku kiihkomieli täältä oli siinä hoksannut että nyt listitään monta samalla iskulla.
   torstai-illan uutinen oli seuraava: al-Shabaab on luvannut 800,000 kenian shillinkiä (siis 8000euroa, tähtitieteellinen summa rahaa täällä) jokaiselle, joka tappaa kenialaisen poliisin. ymmärtääkseen miksi tämä on erittäin paha on ymmärrettävä yksi iso asia kenialaisesta yhteiskunnasta. täällä ihmiset ei pelaa yhteen rakentaakseen toimivan valtion, vaan korruptio ja kulissihallitukset jyllää ja tavalliselle tallaajalle oman elämän helppous on aina etusijalla verrattuna ylemmältä taholta tulevien sääntojen noudattamiseen. siksi kaikki on huolissaan. tämä ei ole olankohautuksella ohitettava asia, sillä vaikka keskiluokka ei tällaisesta tarjouksesta kiinnostukaan, Keniassa asuu järjettömän paljon järjettömän köyhiä ihmisiä, joille on nyt annettu ennenkuulumaton kannustin. seuraavana päivänä kaduille ilmestyi enemmän aseistettuja vartijoita kun olen vielä koskaan täällä nähnyt. ihmiset on kireinä. ja lisäksi maaliskuun vaalien ehdokkaiden kampanjat ovat alkaneet, mikä huonontaa tunnelmaa enitsestään. randomtuttavuudet matatuissa pyytää rukoilemaan sen puolesta, ettei näissä vaaleissa kävisi samalla lailla kuin viime kerralla. vaalit eivät missään nimessä ole puoluepoliittinen kisa, vaan vähintään puolet ellei enemmänkin äänestäjistä saadaan heimon/syntypaikan perusteella. maaliskuuta odotellessa… vaikka ite oon jo kotona sillon niin hirvittää se kuinka paljon kavereita täältä on saanut ja sitten jos asiat menee taas päin vittua eikä ihmisiin täällä saa yhteyttä. tiiän jo nyt että tuun viettää monta unetonta yötä näiden vaalien takia…

iloisempi juttu: häät. eilen minä, Anisha, Anne ja Carolyn(ranskalainen vapaaehtonen) toimitettiin morsiusneidon virkaa Anishan ja Caron työkaverin siskon häissä. aika kaukainen tuttavuus, mutta kyseessä oli siis niinkin syvällinen morsian että halusi valkosia morsiusneitoja täydentämään jo valmiiksi noin 15 henkeä käsittävää morsiusneitoryhmäänsä koska "we need some colour for this wedding". haluttiin kaikki nähdä kenialaiset häät joten tottakai suostuttiin (vaikka meidän pitikin maksaa ite 26euroa ihan järkyttävästä violetista mekosta ja hopeakengistä….sen morsiamen tyylitaju oli suoraan bad taste -partyista)
kaikki oli tietysti aivan pähkinoissä että miten täällä nyt voi olla näin kauniita muzunguja vieraina. apart from the fact (en oikeesti tiiä miten tän voi sanoo suomeksi ja mulla on kiire kirjottaa niin en nyt aio käyttää enempää kun ton viis minuuttia tän miettimiseen, joku viisas saa kertoa kun lukee tän) että meidän ihonväri tuntui olevan suurin puheenaihe häissä niin oli ihan huima kokemus. 
ensin oli se kirkkohässäkkä. koko mesta oli koristeltu violetilla ja pinkillä ja siellä oli isoja tekokukkia ja ilmapalloja ja tähtiä ja vaikka mitä tilpehööriä seinät täynnä. koko juhlaväki oli pukeutunu värikkäästi oman kotipaikan mukaan. sulhasen puoli oli selvästi rannikolta ja luulen että ne oli sitä samaa Digo-heimoa jota mun host-perhe oli. niillä naisilla on sellaset isot päähärvelit aina, vähän niinku hatuksi tehty huivi ja miehillä on sellaset värikkäät kaavut. morsiamen puolesta en tiiä mitä ne edusti.
   kenialainen kirkko oli aika erilainen verrattuna suomalaiseen, jossa taputtaminen ei ole sallittua. täällä kirkossa soi letkee afrikkalainen musiikki valtavista äänentoistojärjestelmistä, paikalla myös MC joka juontaa koko tapahtuman. meidän ensimmäinen morsiusneitotehtävä oli tanssia sisään kirkkoon. siinä sitä sitten jammailtiin keskellä käytävää kun ihmiset alkaa hurraa ja huutaa. jotkut jopa spontaanisti tanssi siellä aina kun tuli hyvä biisi. morsiuspari oli katolilainen ja paikalla oli muutama nunna jotka rukoili muutamaan otteeseen hyvin aggressiivisesti swahiliksi. sekä pastori jonka osuus koko kolme ja puolituntisesta showsta kesti noin puolitoista tuntia, jonka aikana se tanssi, lauloi, huusi mikkiin ja ilmesesti esitti jonkunlaisen näytelmän soolona. siellä oli myös pari mimmiä jotka esitti afrikkalaisia tansseja alttarilla sekä kaksi eri kuoroa jotka alkoi laulamaan aina yhtä puun takaa kenialaista gospelia. aikamoinen sirkus verrattuna suomalaiseen hääjuhlaan. loppuillan ohjelma oli kuvien ottamista ja herkkuateria kenialaista perinneruokaa metsän keskellä. hääpaikka oli Matchakosin lähellä ihan järjettömän korkeen kukkulan päällä, joten siellä oli ihan kylmää ja sateista halafu ihan uskomaton luonto. (en tiedä miten voin lopettaa kenialaisten sanojen käytön sittenkun tuun kotiin, ne on niin käteviä! puhutaan vapaehtostenkin kanssa puolswahilia kokoajan kun siinä kielessä on niin hyviä ilmaisuja jotka on niin paljon helpompi sanoa swahiliksi kun enkuksi. halafu tarkoittaa niinkun siitä johtuen tai sitten tai esim jos puhuu jonkun kanssa ja se kertoo tarinaa niin väliin voi sanoa halafu niinkun joo, kerro lisää, and then).olin ensimmäistä kertaa Keniassa oikeesti metsässä, mikä oli ihan pirun siistiä! siellä oli isoja puita ja pimeetä, tosi coolia. taas kerran tuli esiin se mitä aina sanon Keniasta että tässä maassa on niin monta erilaista puolta yhden valtion rajojen sisällä. kuuma ja kostea arabialaisvaikutteinen rannikko, kiireinen ja likainen suurkaupunki Nairobi, kalastajakylämäinen Kisumu, kuiva ja kuollut pohjois-Kenia ,jossa elellään hyvinkin alkukantaiseen tyyliin. anyway eilinen oli hyvä päivä, oli mageeta kokea afrikkalaiset häät.

vielä yhdet huonot uutiset , jotka ei tavallaan ole huonot kenellekään muulle kuin mulle, eikä ne edes ole uutiset vaan jotain mikä vaan iski muhun vasta nyt kunnolla.

tänään on 16. joulukuuta. ensi viikolla viimenen työviikko ennen joulua. sitten on jouluviikko ja uusi vuosi. mennään jouluksi Kisumuun ja uudeksi vuodeksi rannikolle. tullaan takaisin tältä reissulta 3. tammikuuta torstaina. seuraavana maanantaina alkaa työt ja siitä maanantaista alkaa mun kolme viimeistä viikkoa Keniassa. mä olen oikeasti tulossa kotiin tältä matkalta, mikä alkoi huimana seikkailuna ja muuttui tavalliseksi arjeksi jossa mä asun Nairobissa kahen mun parhaan kaverin kanssa ja kiistelen siitä että kuka pesee tiskit tänään.

samaan aikaan ihan sika siisti ajatus (ruisleipä, vahemmat, sauna, pyykinpesukone, kaverit, juokseva vesi, oma huone, juusto, lumi, lapaset, kahvi..tää lista on loputon) mutta samaan aikaan tätä haikeutta ei oikeen voi kuvailla. miltä se tuntuu kun jättää yhden elämän tänne ja yrittää jatkaa siitä mihin jäi 5kuukautta sitten ? fjuk mään, puoltoista kuukautta niin sekin selviää.

laitan myöhemmin kuvia niistä hirveistä mekoista ja kaikesta mitä oon puuhaillu viime aikoina mutta nyt mun on revittävä itteni ylös tästä sängystä ja lähtee nettikahvilaan laittaa tää teksti blogiin. 

pusuja ja nusuja suomeen <3 onko kylmä?



torstai 13. joulukuuta 2012

normal life

aloitin tan viikon alusta uudessa projektissa Watoto Wemassa. se on taysin erilainen verrattuna Upendoon. ma luulin etta Upendon lapset on raukkoja mutta se ei ollut viela mitaan.

Watoto Wema on keskella isoa laakeeta peltoa. koko homma on kolme rakennusta, tyttojen ja poikien dormi ja sitten sellanen hengailutila. yksi projektin isoimmista ongelmista talla hetkella on turvallisuus kun seinat on tehty pellista eika niilla ole varaa vartijaan tms. siella on iso kasvimaa jolla ei kasva mikaan koska se on niin auringonpolttama kurja ja kuiva paikka. ja ne lapset...naa on oikeesti ongelmatapauksia toisin kuin ne keta meilla oli Upendossa. hyva esimerkki: siella projektissa kasvaa muutama vuohi. muutama viikko sitten kaksi kahdeksanvuotiasta oli tappanu vuohen ruuaksi keskella yota. eli mennaan vahan erilaisessa skaalassa kun aikasemmin. naa lapset on sellasia jotka on oikeesti elany kadulla pitkaan. ne on tosi ovelia ja ehdottomasti ikaistaan vanhempia. nyt on kuitenkin joulukuu eli lomakuu ja nyt siella pyorii vaan noin 20 muksua. monet niista vaikeimmista, joilla ei oo vanhempia ja on siella normaalisti 24/7 on nakemassa muita sukulaisia joulukuussa.

sellainen ensivaikutelma ekan viikon jalkeen.

muuten on ollu hyva vaikka vahan haikea viikko. Claudia lahti takaisin kotiin eilen ja ollaan koko alkuviikko hengailtu sen kanssa. nyt se on jo Italiassa. tanaan Anishan antibioottikuuri loppuu joten ollaan menossa juhlimaan illalla. sita ennen kuitenkin mun pitaa tavata se ja Caro kun ne halusi menna marketille (tiedan ettei taa ole suomalainen ilmaisu mut en oikeesti saa paahani miten se sanotaan, market place..help? someone, anyone??)etsimaan jotain. mitas siistia viela.

tajusin eilen mita tuun kaipaamaan Keniassa ihan sikana. olin supermarketissa ja jonotin kassalle ja katselin mita pihalla tapahtu. viikoittainen limutoimitus oli tullu perille. limutoimitus pikkukauppoihin tarkoittaa yleensa alihankkijaa ja tama tavarantoimittaja oli paattanyt tulla pyoralla. se toi limut sisaan ja sitten se lastasi pyoran uudestaan. eli kasasi kuusi koria taysia limupulloja torniksi pyoran tarakalle, veti koko homman kasaan kuminauhalla ja sitten varovasti suoristi ajokkinsa ja lahti polkemaan kohti seuraavaa kauppaa. sama fiilis mulle tuli muutama viikko sitten kun viela asuin rannikolla. matatu oli ajanu tien sivuun ja kaks jatkaa sovitti moottoripyoraa sisaan hiaceen jossa jo valmiiksi istui kymmenen ihmista yhteen puristuneena. sellanen fiilis etta no perkele jos se kerran on mahdollista niin miksi ei. taalla ei ole direktiiveja tai lakeja jotka estaisi tallaiset kaytannonlaheiset ratkaisut. jos pitaa paasta paikasta A paikkaan B ja sattuu olemaan moottoripyora mukana eika rahaa autokyytiin niin sitten se otetaan mukaan bussiin.

pusuja ja nusuja!

lauantai 8. joulukuuta 2012

kuvia



tassa pari napsyy meian kampasta Umojasta. home sweet home





tassa on mun italialainen ystava Claudia. oltiin kattomassa auringonlaskuu rannalla


siella hostellissa asui kana nimelta Mahmud. se paatyi sinne silleen etta niiden hostellinpitajien koira kantoi sen suussaan sinne noin kuukausi sitten. nyt Mahmud on jo iso ja niilla on ongelma etta mita sille  tehdaan sitten kun se on iso kukko...se on asunu talossa sisalla niin pitkaan etta se luulee olevansa ihminen eika se enaa sopeudu muiden kanojen joukkoon. tassa mina ja Mahmud ollaan tuijotuskisaa


talta naytti Kilifi
Nairobin kamppa on aika karu verrattuna tahan...

mutta kohta koittaa paluu arkeen tan parin viikon rentoilun jalkeen. ens viikolla meen kattoo mun toivottavasti tulevaa projektia Watoto Wemaa, kerron sitten miten se work outtaa.